pitääkö

päivät vähenee tänään jo lauantai tai siis vasta aika menee todella hitaasti.. koko ajan toivoo että olisi jo ilta jotta voisi mennä nukkuu että ajatukset katoisi ees hetkeksi.. asiat pyörii mielessäni koko ajan.. olen miettinyt millainen olin nuorempana.. jos ero tuli niin se myös tuli en surrut sitä vaan heti jatkoin elämää ilman suru aikoja tai vastaavia.. nyt pelkästään tästä tilanteesta olen surrut viikon jo saatika mitä se on sitten jos se ero osuu oikeasti kohdalle tiedän että tulee sattumaan mua todella paljon, mutta miten suru aika? olenko yhtä hmmm hyvä jatkaa eteen päin vai surenko ensinmäistä kertaa oikeesti.. pelkkä ajatuski hänestä eroaminen saa kyyneleet silmiin tunnenko oikeesti ekaa kertaa tuskaa sisimmissäni kun ihmis suhde on T haaran kohdalla eli jatketaanko yhdessä matkaa vai erikseen.. todellakin toivon että voitaisiin jatkaa yhdessä.. en tie mitä hän on miettinyt tänä aikana en ole kuullut hänestä mitään en hiiskaustakaa.. näen vain koska hänen ilmestyy meseen silloin tekee mieli ottaa häneen yhteyttä mutta pakko maltata mieli et ei pilaa loppujakin mahdollisuuksia jos niitä nyt viel  on.. Tiedän sen että hänellä on ihan erinlainen menneisyys kuin mulla. toivoisin että hän voisi kuitenkin totutella elämään tälläistä elämää jossa hänet huomioidaan,autetaan mahdollisemman paljon et ei yksin tarvii kaikkea tehdä jne se lista on aika pitkä ainakin miten ise olen hänet ottanut huomioon. häntä rakastetaan sillaisena kuin on ainakin mulle hän kelpaa ihan omana itsenänsä.. no tässä on viel kaksi yötä ja päivää ennen kun tiedän mihin tulokseen hän on tullut.. en haluisi kuitenkaan palata lähtö kuopaan näkemisenkään suhteen jos jatketaan taivalta. Tekisi mieli mennä ulos ja korkeimmalle kohtaan ja huutaa niin paljon kuin ääntä vain lähtee.. mut ei se varmaan auta kyl yhtään oloa... mutta ei kai tässä auta kuin odottaa maanantainahan vasta kaikki selvii toivon mukaan menisi hyvin

olisipa jo ohi

Tänään taas yks normi arki takana. Heräsin jo klo 4 aikaa ajatuksiini.. enkä saanut enään unta. ikävöin häntä koko ajan jo toinen päivä kun en ole kuullut hänestä mitään.. tai maanantain jälkeen emme ole puhuneet kunnolla toistemme kanssa yhtään kerran tiistaina nopea puhelu ja keskiviikkona se no jonka haluan unohtaa todellakin :(  mutta kaipaan häntä tää on yhtä tuskaa tietämättä mitään mitä hän ajattelee ikävöikö hän mua ollenkaan tai kaipaako. tuntuu pahalta olisipa jo maanantai jotta asiat saisi jonkun suunnan pääsis juttelee hänen kanssaan asioista ja toivon mukaan meijän yhteinen taival jatkuisi.. jos toisia rakastaa niin ei se yhteen monttuun voi päättyä kyllä niistä yhdessä selvitään ikinä toinen ei ole yksin.. huomaan päivä päivältä rakastavani häntä yhä enemmän sen takia pelottaaki miten nyt sit maanantaina käy ei sinne enään pitkä aika ole mutta kyllä aika menee hitaasti kun odottaa jotain ei voi muuta sanoa. normaalisti tuntuu et aika ei aina riitä kaikkeen mitä pitäisi tehdä.
Haikeella mielellä vappua viettää. ei ole päivääkää ollut että ei kyyneltä olisi tullut :( olen kirjoittanu hänelle kirjettä koko ajan jotta pitäisin lupaukseni. niin paljon sanottavaa hänelle mutta ei voi sanoa :( eilen illalla kaverit pelotteli mua että tää väli tarkoittaa sitä että saa tapailla muita. että hän varmaa muka katsoisi muita.. jota en usko itse tunnen hänet ja hän ei sitä tekisi ikinä mulle. meillä oli jo tapailu vaiheessa selvää et ei muita.
eilen illalla hän ilmestyi meseen se kun tuli ilmoitus että hän oli saapunut sydän hyppäs todella voimakkaasti.
en voi muuta kun toivoa että aika menisi nopeesti ja olisi maanantai viikonloppuisin on yleensä vähemmän tekemistä joten silloin on enemmän aikaa miettiä asioita joka ei ole nyt hyvä asia en saisi pysähtyy nimittäin miettimään vaikka mahdotonta se on.. Rakastan häntä koko sydämmestäni enkä haluisi menettää häntä.

taas yksi päivä

Se olisi taas yksi arki päivä takana.. se meni miten meni. ajatukset vaelsi välillä ihan muualle kun töihin. Huomaa hyvin et en ole oma itseni ollenkaan tällä hetkellä.. en ole se iloinen,reipas ja positiivinen kaveri joka normaalisti olen.
ensinmäinen päivä melkein takana jo. ilta on viel jäljellä enkä ole pitänyt mitään yhteyttä kyseiseen neitiin. kun olen sen kerran hälle luvannut nin aijon sen pitää toivon mukaan tuottaa sitten positiivisen tuloksen maanantaina olisi tarkoitus mennä hänen kanssaan juttelee asioista. hieman kauhulla odotan kyllä mitä tuleman tua.. toivoisin että voitaisiin jatkaa suhdetta normaalisti vaikka tosin pysyyhän tämä tosin mielessä et on tapahtunut.
meijänki yhteinen taival on vasta niin alussa että meillä olisi viel pitkä taival edessä käytävänä ei tää suhde nyt voi yhden vastoinkäymisen takia johtaa eroonkaan.
hän on sanonut että hänen on hyvä olla mun kanssa ja paljon muutakin hyvää on sanonut itsekki toivonut että matkasta tulee pitkä.
olo tuntuu vain niin haikealta kun tilanne on mikä on nyt ei nää eikä kuule. tää ei olisi niin sietämätöntä jos voitaisiin ees pitää yhteyttä toisiimme.
ensinmäistä kertaa elämässäni tunnen oikeesti olevani rakastunut olen löytänyt sellaisen ihmisen jonka kanssa haluan oikeasti viettää elämäni.. ja hänki arvostaa kaikkea mitä teen.. ennen jos on tälläinen tilanne tai ero tullut niin en ole surru ollenkaan tai sitten vain hetken.. nyt olen pelkästään tässä tilanteessa valvonnut kaksi yötä ja itkenyt kolme päivää mieli on kyllä koko ajan maassa hetkellisiä hyvän tuulisen tilanteita voipi tulla mutta sitten kaipuu iskee.. kumpa olisi jo maanantai ja tää kaikki takana päin ei voi muuta sanoa kuin että rakastan häntä yli kaiken..

:(

Taas yks päivä takana ja tein tänään elämäni virheen. olen luvannut naisystävälleni aikaa.. No olen silti laittanut mailia,soittanut ja tekstannut ja meinasin tänään viel käydä siel no eihän tykännyt :( olisi pitänyt kuunella vain omaa sydäntä ja olla tekemättä se tempaus. no aiheesta hän tietysti suuttui mulle et ymmärrän häntä hyvin kyllä kans miksi :( kyllä tää on mullekki vaikeeta on se varmaan hänellekki uskon sen ja kyllä sen hänen äänestänsä kuuli.. olen tehnyt sellaista jota en oikeesti olis halunut tehdä :( mutta miksi tein siinäpä kysymys.. no sitä ei saa peruttua mutta kadun tekoani. ja olen nytten luvannut et en ota yhteyttä hetkeet jotta hän saa miettiä asioita rauhassa vasta sitten ensi viikolla. en halua pilata tätä oikeesti tuntuu nyt todella pahalta mitä tein :( ei hyvä toivottavasti en aiheuttanut lisä harmia tällä vaan sitten asiat lutviutuu ajan kanssa kun hän saa miettiä. tiedän että odottava aika on pitkä mut sanonta on että hyvää kannattaa odottaa.. en tietenkään halua menettää häntä.

Kaipuu

Tää päivä on taas takana ja yksi huonosti nukuttu yö lisää. ajatukset vaeltaa ihan jossain muualla koko ajan. suru ja kaipuun tunne valtaa sisällä itsellensä koko ajan lisää tilaa. aika ei tunnu kulkevan ollenkaan. töissäkään ei oikein ollut 100% mukana kaikki :( Huomaan kaipaavani häntä ja ikävöiväni todella paljon ei olla oikein yhteyksissä joka voimistaa kaipuun ja tuskan tunnetta kumpa tää olisi jo ohi ja voitaisiin jatkaa elämää eteen päin yhdessä.
mä en muuta halua kuin että hän on onnellinen tuntee olonsa turvalliseksi mun kanssa. hän sanoiki että hänen on hyvä olla mun kanssa. tekee koko ajan mieli ottaa häneen yhteyttä soittaa ja kysyä kuulumisia tai kirjoittaa hänelle. pelkään oikeesti menettäväni hänet rakastan häntä koko sydämmestäni. en tiedä mitä tehdä toivoisin vain että tää paha uni olisi jo ohi

sattuu :(

Aloitin kertomuksen noin 3kk sitten kun tapasin todella ihanan naisen jolla oli lapsia niin kun minullakin. hän oli viel saman ikäinen kun minä. Ekalla tapaamisella olin jo aivan myyty olin kuin sulaa vahaa vaikka jännitinkin tapaamista aika lailla. Kaikki meni hyvin tapaamis iltana ja silloin alettiin hänen kanssaan tapailee aluksi tapailtiin harvemmin mutta ajan kanssa ne tiheni.. oli ihana huomata et joku oikeesti välitti musta sellaisena kun olen omana itsenäni ei tarvinnut esittää mitään.. Hän on sanomattoman kaunis ja eikä häntä voi olla katsomatta. Hän kertoi avoimesti taustansa ja mitä kaikkea on saanut kokea ja huomasin olevani aivan erinlainen. Voisin sanoa että rakastuin häneen ensisilmäyksellä niinkin uskomattomalta kuin se kuulostaa.. aika eteni tapailun merkeissä oltiin jo puhuttu kyllä seurustelusta mutta ei oltu edetty siihen kunnes eräänän sunnuntai iltana hän yllätti minut ja sanoi että tehdään tästä virallista olin pakahtua onnesta kun sain kuulla sen. rakkaudesta hän ei puhunut mulle mutta piti musta todella paljon vein välillä kukkia hänelle sun muuta ja tietysti kerran laitoin kukka lähetin yllättämään hänet.yhtenä lauantai iltana kuulin hänen suustaan vihdojaviimein ne kauan odotetut sanat hän rakasti minua voi sitä onnen tunnetta sisällä jonka tunsin kun kuulin sen sitä ei pystynyt ees sanoin kuvailee. kaikki meni hyvin kunnes yhtä äkkiä yhtenä sunnuntaina hänestä tuli etäinen muhun koko päivän olin epätietoisuudessa mikä oli tilanne kunnes illalla sain tietää häntä ahdisti alkoi pelottaa hän ehdotti eroa pyysin yhtä mahdollisuutta kuitenkin yö kului itse valvoin ja itkin tuntui pahalta en tiennyt miten päin olla oikein. aamulla kun oltiin herätty tunnelma oli hiljainen. pakkasin tavaroitani ja kysyi että seurustellaanko kuitenkin vaikka ei nähä nyt hetkeen siihen sain myöntävän vastauksen olin jo suhteen alussa luvannut hänelle aikaa jotta suhde lähtisi toimii ja lupaukseni pidän joten en ole lähietäisyydellä mutta kaipan häntä todella paljon en voi kuvailla tuskan määrää kun ikävöin häntä tunnen kuinka sydäntä vietäisi rinnasta en tie koska kuulen hänestä taas taikka mikä on loppu tulos Rakastan häntä koko sydämmesta muuta en voi sanoa olen itkenyt nytten eilisestä illasta asti olen huomannut kuinka hän on se elämäni nainen ja toivon että tää lähtis taas toimii ja näkisin hänet saatika kuulisin hänestä jotain hän kyllä tietää että rakastan häntä ja hän rakastaa mua toivon vain että tää on paha uni joka menisi jo ohi ja heräisin hänen vierestään ja näkisin hänen ihanan hymyn.. nyt on päivä kerrallaa odoteltava mitä ne tuo ja voin sanoa että ne päivät tuntuu pitkiltä.. mutta jos satut lukemaan tätä rakastan suo koko sydämmestäni