maanantai 25. huhtikuuta 2011
sattuu :(
Aloitin kertomuksen noin 3kk sitten kun tapasin todella ihanan naisen jolla oli lapsia niin kun minullakin. hän oli viel saman ikäinen kun minä. Ekalla tapaamisella olin jo aivan myyty olin kuin sulaa vahaa vaikka jännitinkin tapaamista aika lailla. Kaikki meni hyvin tapaamis iltana ja silloin alettiin hänen kanssaan tapailee aluksi tapailtiin harvemmin mutta ajan kanssa ne tiheni.. oli ihana huomata et joku oikeesti välitti musta sellaisena kun olen omana itsenäni ei tarvinnut esittää mitään.. Hän on sanomattoman kaunis ja eikä häntä voi olla katsomatta. Hän kertoi avoimesti taustansa ja mitä kaikkea on saanut kokea ja huomasin olevani aivan erinlainen. Voisin sanoa että rakastuin häneen ensisilmäyksellä niinkin uskomattomalta kuin se kuulostaa.. aika eteni tapailun merkeissä oltiin jo puhuttu kyllä seurustelusta mutta ei oltu edetty siihen kunnes eräänän sunnuntai iltana hän yllätti minut ja sanoi että tehdään tästä virallista olin pakahtua onnesta kun sain kuulla sen. rakkaudesta hän ei puhunut mulle mutta piti musta todella paljon vein välillä kukkia hänelle sun muuta ja tietysti kerran laitoin kukka lähetin yllättämään hänet.yhtenä lauantai iltana kuulin hänen suustaan vihdojaviimein ne kauan odotetut sanat hän rakasti minua voi sitä onnen tunnetta sisällä jonka tunsin kun kuulin sen sitä ei pystynyt ees sanoin kuvailee. kaikki meni hyvin kunnes yhtä äkkiä yhtenä sunnuntaina hänestä tuli etäinen muhun koko päivän olin epätietoisuudessa mikä oli tilanne kunnes illalla sain tietää häntä ahdisti alkoi pelottaa hän ehdotti eroa pyysin yhtä mahdollisuutta kuitenkin yö kului itse valvoin ja itkin tuntui pahalta en tiennyt miten päin olla oikein. aamulla kun oltiin herätty tunnelma oli hiljainen. pakkasin tavaroitani ja kysyi että seurustellaanko kuitenkin vaikka ei nähä nyt hetkeen siihen sain myöntävän vastauksen olin jo suhteen alussa luvannut hänelle aikaa jotta suhde lähtisi toimii ja lupaukseni pidän joten en ole lähietäisyydellä mutta kaipan häntä todella paljon en voi kuvailla tuskan määrää kun ikävöin häntä tunnen kuinka sydäntä vietäisi rinnasta en tie koska kuulen hänestä taas taikka mikä on loppu tulos Rakastan häntä koko sydämmesta muuta en voi sanoa olen itkenyt nytten eilisestä illasta asti olen huomannut kuinka hän on se elämäni nainen ja toivon että tää lähtis taas toimii ja näkisin hänet saatika kuulisin hänestä jotain hän kyllä tietää että rakastan häntä ja hän rakastaa mua toivon vain että tää on paha uni joka menisi jo ohi ja heräisin hänen vierestään ja näkisin hänen ihanan hymyn.. nyt on päivä kerrallaa odoteltava mitä ne tuo ja voin sanoa että ne päivät tuntuu pitkiltä.. mutta jos satut lukemaan tätä rakastan suo koko sydämmestäni
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti