pitääkö

päivät vähenee tänään jo lauantai tai siis vasta aika menee todella hitaasti.. koko ajan toivoo että olisi jo ilta jotta voisi mennä nukkuu että ajatukset katoisi ees hetkeksi.. asiat pyörii mielessäni koko ajan.. olen miettinyt millainen olin nuorempana.. jos ero tuli niin se myös tuli en surrut sitä vaan heti jatkoin elämää ilman suru aikoja tai vastaavia.. nyt pelkästään tästä tilanteesta olen surrut viikon jo saatika mitä se on sitten jos se ero osuu oikeasti kohdalle tiedän että tulee sattumaan mua todella paljon, mutta miten suru aika? olenko yhtä hmmm hyvä jatkaa eteen päin vai surenko ensinmäistä kertaa oikeesti.. pelkkä ajatuski hänestä eroaminen saa kyyneleet silmiin tunnenko oikeesti ekaa kertaa tuskaa sisimmissäni kun ihmis suhde on T haaran kohdalla eli jatketaanko yhdessä matkaa vai erikseen.. todellakin toivon että voitaisiin jatkaa yhdessä.. en tie mitä hän on miettinyt tänä aikana en ole kuullut hänestä mitään en hiiskaustakaa.. näen vain koska hänen ilmestyy meseen silloin tekee mieli ottaa häneen yhteyttä mutta pakko maltata mieli et ei pilaa loppujakin mahdollisuuksia jos niitä nyt viel  on.. Tiedän sen että hänellä on ihan erinlainen menneisyys kuin mulla. toivoisin että hän voisi kuitenkin totutella elämään tälläistä elämää jossa hänet huomioidaan,autetaan mahdollisemman paljon et ei yksin tarvii kaikkea tehdä jne se lista on aika pitkä ainakin miten ise olen hänet ottanut huomioon. häntä rakastetaan sillaisena kuin on ainakin mulle hän kelpaa ihan omana itsenänsä.. no tässä on viel kaksi yötä ja päivää ennen kun tiedän mihin tulokseen hän on tullut.. en haluisi kuitenkaan palata lähtö kuopaan näkemisenkään suhteen jos jatketaan taivalta. Tekisi mieli mennä ulos ja korkeimmalle kohtaan ja huutaa niin paljon kuin ääntä vain lähtee.. mut ei se varmaan auta kyl yhtään oloa... mutta ei kai tässä auta kuin odottaa maanantainahan vasta kaikki selvii toivon mukaan menisi hyvin